| Chapter 30 |
1 | "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
|
2 | Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
|
3 | puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
|
4 | he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
|
5 | Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
|
6 | Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
|
7 | Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -
|
8 | nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
|
9 | Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
|
10 | he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
|
11 | Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
|
12 | Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
|
13 | He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
|
14 | niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
|
15 | Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
|
16 | Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
|
17 | Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
|
18 | Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
|
19 | Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
|
20 | Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
|
21 | Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
|
22 | Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
|
23 | Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
|
24 | Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
|
25 | Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
|
26 | Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
|
27 | Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
|
28 | Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
|
29 | Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
|
30 | Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
|
31 | Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
|